Poimuri 18
Tätä naputellessani syksy näyttää kauniimmalta kuin aikoihin. Sumun, sateen ja tuulen sijasta puut vetävät väriä lehtiinsä ja aurinko paistaa. Lyhyt ruskan hetki ennen räntäsateita saa taas kerran ihmettelemään vanhaa totuutta: kyllä neljä erilaista vuodenaikaa aina ikuisen kesän voittaa.
Minulla, kuten monella muullakin, syksy saa kulinaarisen kruununsa mykyrokkakattilan äärellä. Klassinen tumma keitto ravitsevine sisäelimineen kuuluu viileneviin keleihin. Mykyjen rokatessa mahassa kelpaa käydä ”hamsterin” lailla talvivalmisteluihin.
Heikkouteni on minullakin. Tunnustan seuraavani innolla ulkolaisia kokkikisoja. Kauhukeittiö ja Top Chef tulee katsottua, ja varsinkin jälkimmäisen monipuoliset haasteet saavat veden kielelle. Sen kun vielä näkisi, että tiskiin lyötäisiin maksaa, munuaista, ruavasta lihhoo, pottuja, verta, jaahoja, suoloo ja kaekkee muuta hyvvee ja annettaisiin tehtäväksi värkätä soppa näistä tarpeista. Syntyisikö keneltäkään yhtä syntisen hyvä mykyherkku, kuin perinnemestareilta Ylä-Savon klassisissa keittiöissä?
………………………………………………………………..
Mitä muuhun tv-tarjontaan tulee, pitää Kotikadusta sanoa samaa kuin muistanette minun vuosi sittenkin todenneen: ”on männä mallittommiin, ee kehtoo ennee kahtoo”. Saa nähdä miten nyt käy. Voi tietysti olla että Roopen ja Niinan yrittäjäkurssi ei otteestaan päästä.
Kotikadun haastajaksi kuvittelin kovalla kohulla lanseerattua Uusi päivä –tuotantoa. Katsoin emännän kanssa ensimmäistä osaa puoleen väliin, vilkaisimme toisiimme ja sanoimme: ajatteletko samaa kuin minä. Kyllä, oli aika katsoa edellisillalta nauhoituksessa oleva elokuva.
Sen verran minäkin nuorisoa tunnen, että aivan sellaisia youngsterit eivät ole kuin heidät nykysarjoissa kuvataan. Kovin fiksua ei nuori väki Kotikadussakaan ole, mutta ”Uuden päivän” koulun aloittajaiset menivätkin sitten jo yli lipan. Keikistelyä, seurustelun utelua, poppia ja kimallusta sekä meikkiä. Joku kuluttajatutkimus lienee osoittanut, että sitä kansa kaipaa, mutta taidan itse olla valmis loikkaamaan Akuutin ja A-talkin puolelle…
…………………………………………………..
”Nolojen tilanteiden mies” on kaikille tuttu tyyppi omasta sarjastaan, animaatiostaan ja elokuvistaan. Alkuperäisiä Mr.Bean -pätkiä on taas tullut uusintana ja kas kummaa, naurattaahan ne mokovat edelleenkin. Liekö osuutensa siinä, että kun peiliin katsoo alkaa siellä olla käytökseltään ihan samaa kaliiberia oleva asukas.
Taloyhtiössämme tehdään putkiremonttia, ajan kanssa ja pikkuhiljaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että veden tulo saattaa katketa vähän miten sattuu, ilman ilmoittamatta ja infoamatta. Näin kävi tässä aamuna muutamana, kun puolen tunnin päästä oli lähteminen jutuntekokeikalle. Tulin koirien kanssa aamulenkiltä ja päätin reipastaa itseni vitamiiniporetabletilla ja suihkulla.
Seisoin kuiva pilleri kupissa ja sitten munasillani suihkun alla. Putkesta kuului vain onttoa korinaa ja tuloksena oli pari onnetonta tippaa. Mr.Bean ei moisesta hätkähdä, miksipä minäkään. Jospa vesi kohta tulisi, käynpä siis odotellessani netissä. Facebookissa on aina hauska naureskella kavereiden edesottamuksille.
Eipä aikaakaan kun olin kiinnostunut monien kavereideni tykkäämästä linkistä. Nyt selviäisi mitä isä tekee kun huomaa tyttärensä webkamerassa. Klikkaus tuohon, ja kas, tässähän voi voittaa kännykän. Eikun paranee, klikataan taas ja tuohon kännykkänumero, noin ja kohta saatan voittaa. Sekunti vain ja puhelimeeni kilahti tekstari, ”kiitos pelipalvelumme kestotilauksesta”. Olin tullut ensimmäisen suomenkielisen facebook-madon naruttamaksi, ja ihan vain siksi että ajattelin olla yhtä utelias kuin kaikista asiallisimmiksi olettamani kaverinikin. Siis ne kaverit, jotka eivät anna itseään narrata. Koskaan.
Totesin olevani oikein kunnon pölvästi, ja päätin vielä kokeilla, josko vettä jo tulisi. Kovan paukauksen säestämänä suihku pamautti kymppilitraisen kylmää vettä silmilleni.
………………………………………………………………..
Edellisessä Poimurissa pähkäilin alkaneen rasvasodan rintamalinjojen muodostumista ja strategisia kuvioita. Viimeisimpänä käänteenä Sydänliitto on muuttanut hivenen suosituksiaan, tosin eri suuntaan kuin olisi voinut olettaa. Aikaisempi kovan rasvan enimmäismäärän suositus on vaihtunut aikaisemmasta 10 prosentista välille 7-10%. Ikään kuin ähäkuttina: ”nytpä että mätä voeta senkään vertoo!”
Sen enempää viisastelematta totean edelleen rasvan olevan aivan ylivertainen energiapitoisuudeltaan hiilihydraatteihin ja proteiiniin verrattuna. Jos on aikeissa painoaan pudottaa, ei minkään sorttista rasvaa kärsi nautinnoksi asti ruokaansa käyttää. Useimmille ylipainoisille tämä taktiikka puree tehokkaimmin, ja heilläkin jotka ovat laihduttaneet pelkällä rasvalla ja salaatilla, on energiansaanti lohjennut vähäisemmäksi jostain muualta. Jos perussääntö ”laihdut kun saat energiaa vähemmän kuin kulutat” joskus kumotaan, ei olla kovin kaukana ikiliikkujankaan keksimisestä. Energian häviämättömyyden luonnonlaki on kiusallinen fakta, jota ei tahdo saada nurin edes rahallakaan.
………………………………………………………………………………………….
Suomalaisen rock-musiikin historiassa on meneillään tietty kulminaatiovaihe. Helsingin Tavastia-klubi täyttää 40 vuotta ja Albert Järvisestä on vihdoinkin saatu valmiiksi elämäkertateos. Monellakin tavalla nämä tarinat kietoutuvat yhteen.
Tavastialla kuvattiin Iltatähti-ohjelmaa 1974. Soittamassa oli Hurriganes maineikkaimmassa kokoonpanossaan Remu, Cisse ja Albert. Ganes-elokuvassa kyseinen konsertti kuvataan hurjaksi kliimaksiksi, jossa kansa ryntää lavalle ja aitaa kaatuu. Televisiofilmi todistaa kuitenkin toista. Farkkutakin kitjakkeisiin ja leveälahkeisiin housuihin sonnustautunut yleisö on liikkumattomampaa kuin kansa nykyisissä lavatanssilähetyksissä. Rokki soitetaan, taputukset ja seuraava esitys.
Kun nykyään vastaavaa suosiota nauttivien artistien konserteissa kyseessä on elämystapahtuma, tuolloin taisi olla vielä toinen menomono 60-luvun konserttityylissä, jossa ei pylly penkistä paljoa noussut jos ei halunnut ulkoilmaan ennen aikojaan. Saattaapa hyvinkin olla, että Doors-leffan hurjissa konserttikuvauksissa on taustalla samantyylinen historian lievä vauhdittaminen. Hurriganesin kohdalla tiedän tosin varmaksi sen, että monella lavalla meno kyllä ihan oikeastikin oli aika railakasta.
………………………………………