Poimuri 19
Kun aikansa seminaareissa viihtyy ja koulutuspäivillä kahvittelee, alkaa tietty sanasto tulla tutuksi. Ajassa liikkuu aina paksu nippu muotisanastoa, jonka merkitys on valitettavan usein todellisuudessa muuta kuin mitä optimistisissa visioissa haluttaisiin. Otetaanpa näin sateisen harmaan aamutuiman kunniaksi muutama esimerkki.
Yhteisöllisyys –sanaa käytetään lähes aina kun halutaan puhaltaa yhteen hiileen, tehdä yhdessä ja hyväksyä kaikki samaan porukkaan. Usein yhteisöllisyys kuitenkin palaa pohjaan, ja muodostuu monta kuppikuntaa joille yhteisöllisyys tarkoittaa lähinnä oman tontin vahtimista ja ”meidän porukan” edunvalvontaa.
Itsetunto ja minäkuva nostetaan esille, kun halutaan toimittavan omia resursseja tehokkaasti hyödyntäen ja niihin mahdollisuuksiin tarttuen, joita jokaisen lahjakkuusresurssit mahdollistavat. Usein hyvä itsetunto vääristyy narsismiksi ja oman egon pönkittämiseksi ja minäkuva omaan napaan tuijottamiseksi.
Monikulttuurisuus on globaalissa maailmassa tosiasia, joka nyt on jo lähes kaikkialla täyttä totta eikä sanahelinää. Usein sana koetaan kuitenkin oman kulttuurin vastakohdaksi. Jos on monikulttuurisuutta, kohta ei enää syödä ruisleipää eikä veisata suvivirttä. Pesäpallomaila kouraan ja pizzerialle, ajattelee skini ja lähtee liikkeelle.
Organisaatiouudistus tulee tiedotteeseen, kun turhauttava papereiden pyörittely ja byrokratia vaihdetaan järkiperäisempään malliin, jossa kaikilla on tilaisuus tehdä oikeaa työtä yhteisen tavoitteen eteen. Usein vain organisaatiouudistuksen taustalla virnuilee vanha kunnon saneeraus, jonka jälkeen on taas pitkä rivi hyvin koulutettuja ammattilaisia headhuntereiden vapaasti jututettavina.
Se hyvä puoli näissä muotisanoissa kuitenkin on, että mehän niitä itse käyttöömme valitsemme ja myös niille todelliset merkitykset luomme. Niin kuin konsultti sanoisi: onnellisuusresurssien luova mobilisointi on persoonakohtaisen tunneälyn maksimoinnin ja positiivisen vuorovaikutuskierron tehokkuuden lopputulema.
On se hyvä että alakoolussa jo opettivat suomee ja isä-Puavo käski sannoo suoraan savoks, niin että itekkii jottaen tajuvaa!
……………………………………………………………………………………
Hauska on huomata, kuinka erilaiselta kotikonnut näyttävät hivenen kauempaa katsottuna. Jatkoin nimittäin kylttyyrimatkailuani piipahtamalla Ähtäriin, Topi Sorsakoski fanitapahtumaan. Vaikka Topin tuotannosta pidänkin, en ehkä sentään fanijuhlille asti olisi lähtenyt ilman tutun kaverin soittokeikkaa ko.bileissä. Mutta hauskaa toki oli, eikä vähiten paikallisten tarinointia kuunnellessa. Parhaasta päästä oli tiskillä tahtomattani kuulemma juttu, joka savolaista hymyilytti kovin.
Hotelli Mesikämmenen ravintolan tiskillä odotteli vuoroaan kärsimättömänä pari keski-ikäistä maakunnan miestä. Odottelu oli kestänyt ilmeisesti jo aikansa, sillä juttu luisti suunnilleen näin: ”Notta täähän on ku entises Neuvvostoliitos, vartti on perkules jo kaljaa ootettu. Kävin kuule viime kesänä Kuopios, Viinijuhlilla. Siellä on eri meininki. Viiskytä metriä pitkä tiski jossa viistoista hanaa valuttaa koko ajan kansalle vaahtoovaa. Ei ollu kuule jonoja siellä. EIKÖ OO NÄIN?”, mölähti Topi-fani ja tyrkkäsi vieressä jonottavaa tuntematonta poninhäntäistä partasuuta eli meikäläistä. Samassa tarjoilija tuli kohdalleni ja kysyi mitä saisi olla. Katsoin viisaammaksi antaa äänetönnä vuoroni mainituille herroille, sen sijaan että olisin napannut oluen ja paljastanut tietäväni suhteellisen tarkkaan Viinijuhlien tiskin pituuden. Veikkaan että Pohjanmaalla on nyrkkiä tarjottu vähemmästäkin.
Pian olo tuli huomattavasti kotoisammaksi, kun huomasin tutunoloisen hahmon seuraamassa illan ensimmäisenä esiintyneen kantribändin edesottamuksia. Väkisin suu venyi hymyyn, kun aito iisalmelaistyylinen kritiikki tipahti tarkkaavaisen nuorukaisen suusta: ”No ihan hyvästihän nuo soettaa, vuan ite oesin kyllä tehnä pikkusen erj laella…” Jääköön lukijoiden arvuuteltavaksi kuka oli kyseessä, mutta mukavan kotoinen olo kyllä tuli.
……………………………………………………………………………
Muutama viikko sitten Poimurissa pohdiskelin ikiaikaista kinastelua pakkoruotsista. On hankalaa ja vastenmielistä ruotsin opettelu ja muutenkin jurppii koko länsinaapuri, hyi olkoon.
Mutta eipä tilanne niin huono ollutkaan. Kun Victoria ja uusi puolisonsa Daniel piipahtivat kylässä vanhassa alusmaassa, niin jopa löytyi kadunvarret täyteen kansaa pikkuruisia lippuja heiluttamaan ja huudahtelemaan ”Vickan, hejsan!!”. Jos prinsessa olisi älynnyt kysyä onko jättekiva opiskella ruotsia, olisi vastaus varmasti ollut myrskyisän myönteinen.
Vickan ja Daniel kävivät Lapissakin. Olivatkohan autokyydillä liikenteessä? Jos olivat, niin miksei kerrottu aikataulua. Olisin minäkin mennyt sinikeltaisen pikkulipun kanssa Pöljän kohdalle vilkuttamaan ja jos reitti olisi Iisalmen kautta kulkenut, niin kyllä olisi takuulla ollut Nerkoon ja Valkeiskylän väli väkeä hyllyvillään.
Reissu oli arvovieraillekin varmasti ihan kivaa vaihtelua harmaaseen kotiarkeen, sillä Ruotsissa yhä vain yltyy se kanta että monarkia on aikansa elänyt perinne ja kyllästyttää jo kovin. Enää ei tahdo saada edes kunnon paljastuksia aikaiseksi. Kalle Kustaasta nyt tuli uusi muistelmakirja, jossa kerrotaan että kovasti maistui diskoilu ja värijuomat prinssille aikoinaan eikä kuninkaana olokaan oikein alun perin olisi hotsittanut. Mutta sehän nyt on jo vanha juttu.
……………………………………………………
Lempisatuni on ilman muuta se tarina, jossa kerrotaan keisarista ilman vaatteita. Siinähän hallitsija antaa valeräätäleiden puettaa itsensä mukamas näkymättömiin vaatteisiin, jotka päällä sitten, todellisuudessa munasillaan, keikistelee torilla kansan ihasteltavana. Lopulta pikkupoika hoksaa että eihän äijällä ole kamppeita ensinkään.
Tämän sadun opetukset käyvät varsin hyvin nykyään niin kovassa muodissa oleviin terveysvaikutteisiin humputuksiin. Kirkasvalolampun tehon käsitän minäkin, mutta korvakäytävään valoa tumppaava valotuikku kyllä menee railakkaasti huuhaan puolelle. En epäile yhtään, etteikö joku suolistohuuhteluiden autuuteen uskovista joku päivä keksi että kirkasvalopuikko takapuolessahan se vasta virkistääkin. Sitten vielä kynttilä korvaan ja akumonot jalkaan, niin jopa alkaa olo olla aika maksimaalinen.
……………………………………………………..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti