Tosi-tv on pikkuhiljaa tullut telkkariin vakioviihteeksi muun roinan joukkoon. Kokonaan se ei ole ruutua vallannut eikä saanut sellaisia muotoja kuin aikoinaan pelättiin. Joukossa on kiinnostavaakin materiaalia, jos kohta tyystin totaalista roskaakin. Erikoisin piirre on kuitenkin se, kuinka nopeasti ihmisen äärimmäisistä tunteista on tullut kauppatavaraa.
Jo aluksi erilaisissa kisailuissa tuuletettiin ja halailtiin villisti ja hihkuttiin kuin järkeä vailla. No, sen ymmärtää jos on saanut ahdettua pässinkiveksiä, hämähäkkejä ja pallokalan silmiä lautasellisen ja sen jälkeen ajanut mopolla rekan kyytiin ja takaisin ja palkkana on muutama kymppitonni kahisevaa. Mutta tyynenä ei passaa olla, muutoin ohjaaja tulee ja kutittaa.
Mutta sitten alettiin vetistellä. Ja kun alkuun päästiin, ei loppua näy. Varsinkin amerikkalaisissa tuotannoissa silemät ruikkii kuin Hiskillä ameriikan laivalla. Himohamstraaja luopuu rojuistaan ja hyvä kun kasassa pysyy. Kelvoton ravintoloitsija lupaa Gordon Ramsaylle tippa silmässä vastedes käyttää vain tuoreita vihanneksia. Ylipainoinen itkee ensin kilojaan, sitten dieetin raskautta, lopulta ilosta kun on hoikistunut. Sivuitkua pidetään yllä kun kaverit ja perhe ja pomo ja valmentaja ja lähigrillin myyjä ovat olleet niin hienosti mukana ja tukemassa.
Mikä ihmeellisintä, sama ilmiö on hivuttautunut myös härmä-formaatteihin. Luulisi että kun suomalainen päättää päästä kiloistaan, siinä ei ilme värähdä vaan työ tehdään ja sitten katsotaan mitenkä kävi. Vaaka se on joka itkee. Vaan mitästä tyhjää! Niin kosteaa ei meno ole kuin rapakon takana, mutta tunnekuohua on katajaiseen kansaan tullut selkeästi lisää. Välillä tuntuu että kuvaustauolla hieraistaan sipulia okulaariin, ettei luultaisi ihan kylmäveriseksi.
Tietysti tunteensa saa ja pitääkin näyttää, mutta televisiokameroiden edessä toistuvasti tapahtuva murtuminen saa väistämättä aikaan inflaation mielenliikutusten saralla. Minä olen sitä sukupolvea joka itki ensimmäisen kerran kun tähän maailmaan oli pakko putkahtaa, toisen kerran kun kolmipyöräinen meni ojaan ja polvi aukesi ja kolmannen kerran kun oppivelvollisuus pakotti aloittamaan kyläkoululla kulkemisen. Neljäs oikein iso itku taisi tulla kun saattelin ainokaisen siskoni viimeiselle matkalle Tervon kirkkomaahan.
………………………………………………………………………………………..
Kyllä ihmisten välit saattavat mennä joskus aika pintapuolisiksi. Viime viikolla paljastui erikoinen tapaus Pirkanmaalta. Vaimo oli mennyt parvekkeelle ja mies oli epähuomiossa tyrkännyt oven kiinni. Sielläpä oli vaimo koputellut pakkasessa kolmatta päivää. Mies kävi töissä ja nukkui kotonaan normaalisti, mutta eipä huomannut että siippa jäi ulkoruokintaan. Lopulta vaimo pääsi pinteestä kadulla kulkeneen ulkopuolisen avustuksella.
Vaikka vaikea on uskoa, väitti edellisen tapauksen mies kaiken tapahtuneen vahingossa. Hyvä jos niin on, vaikka eppäillä soppii. Paljon pahempana voi pitää aikoinaan Savossa tapahtunutta mustasukkaisuuden maksimointia. Isäntä säilytti vaimoaan pottukuopassa, josta laski vain navettahommiin ja muihin askareisiin. Naapuriin saati kylälle ei ollut asiaa, sinne nyt huoraamaan.
Jos joku asia menee yli ymmärryksen, niin ihmisen julmuus ja kovuus lajitovereitaan kohtaan. Joskus vaikuttaa siltä että mitä läheisempi kohde, sitä vaikeampi raakuutta on tunnistaa.
……………………………………………………………………………………..
Tapahtuu maailmalla toki huvittaviakin tapauksia. Murtovarkaat ovat röyhkeitä ilkimyksiä, ja mikä olisi hauskempaa kuin rosvolle sattunut kommellus. Niin kuin nyt esimerkiksi tämä viime viikolla uutisoitu tapaus Floridasta.
Kelmit murtautuivat varakkaaksi olettamansa naisen asuntoon ja arvelivat osuneensa huippuapajaan, sillä elektroniikan ja korujen lisäksi kämpästä löytyi kaksi kipollista täräkkää kokaiinia. Kopla jakoi kokan pekkaa päälle ja riipaisi saaliin nokkiinsa. Remmi tosin jäi pian kiinni, ja naurussa oli pitämistä kun kävi ilmi että varkaat olivat napanneet mukaansa emännän kaksi tuhkauurnaa. Toisessa uurnassa oli asunnon omistajan isävainaan tuhkat ja toisessa kahden edesmenneen tanskandoggin tuhkat. Uutinen ei kerro millaiseen hulivilikuntoon murtosakki ”kokaiinilla” tuli.
Se oli niille kriminaaleille ihan oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti