POIMURI 9

Ihan ufo juttu
Yhä vielä nykyäänkin ufot jaksavat muistutella itsestään. Huippuaikoihin verrattuna toki harvakseltaan, mutta toisinaan ”havaintoja” kertoillaan. Pari viikkoa sitten esiteltiin Venäjällä oikein liikkuvaa kuvaa puun juurella kellottavasta kaukaisen aurinkokunnan asukkaasta. Siihen oli alienin matka tyssännyt. Viirusilmistä oli tuike kaikonnut ja rimpulakintut karottivat jäykkinä Siperian pakkasessa.

Tuskin kukaan yllättyi kuultuaan samalla viikolla kyseessä olleen pelkän pilan. Sasha ja Volodja olivat kuotoillessaan rakennelleet ufon kanan nahkasta ja – luista ja kiikuttaneet epelin hangelle. Tämä onkin ainoa tapa saada ufoista kuvamateriaalia, sillä todellisuudessa jokaikinen muukin ufo on lennolleen lähtenyt täältä maan päältä, tai oikeammin ihmisten korvien välistä.

Enkö minä sitten usko että avaruudessa on älyllistä elämää muuallakin kuin maapallolla? Uskonpa hyvinkin, harvasta asiasta olen yhtä vakuuttunut. Planeettojen määrä on avaruuden äärettömyydessä ihmisen laskutaitojen ulottumattomissa, ja aivan takuuvarmasti olosuhteet antavat hyvinkin monella pallolla mahdollisuuden elämän kehittymiseen. Mutta millaisen?

Maapallon ikä on noin 4,5 miljardia vuotta. Suunnilleen 3 miljardia vuotta sitten valtamerissä alkoi kehittyä alkeellista elämää ja siitäpä kestikin melkoinen huikonen ennen kuin ensimmäiset ihmisten väliset turpaanlyönnit olivat tosiasia. Nykyihminen on temmeltänyt Telluksella reilut 200 000 vuotta, eli maapallon ikään suhteutettuna silmänräpäyksen puolikkaan.

Mikä on todennäköisyys sille, että jossain kaukana olevalla täsmälleen maapallon olosuhteet omaavalla planeetalle elämä kehittyy edes osapuilleen samaan suuntaan kuin maassa? Millainen lottopotti olisi jos kehitysvaihe sattuisi edes 500 000 vuoden säteelle omastamme? Entäs kuinka todennäköisesti kaukaisen pallon väki haluaa rakentaa lautasmallisen härvelin ja lennellä pitkin galakseja kurkkimassa maita ja mantuja?

Ufot kiehtovat mieltä ja niistä saa aineksia jos vaikka minkälaisiin viihdetellisuuden tarpeisiin, mutta totuus on kuitenkin lopulta varsin tylsä. Jossain kaukana on älyllistä elämää, mutta se saattaa hyvinkin ilmetä ulkoisesti sammakonkutumaisena letkeytenä ja äly voi olla enemmänkin loistavaa kykyä selviytyä oman planeetan vaikeissa olosuhteissa. Ja ehkäpä suurinta älyä kysyykin taito lötkötellä omalla tontilla, hamuamatta lentomatkoille muihin aurinkokuntiin. Suurinta viisautta kysyisi pitää se oma tontti asumiskelpoisena ja suojella sitä, mutta se taitaa olla ihmiskunnalle haasteista suurin.

Sitä se raha teetättää

Varmasti jokainen on joskus unelmoinut rahasateesta. Pöljät sellaisesta, joka hukuttaa koko kansakunnan vaurauteen, fiksut täsmäsateesta vain omalle tontille niin ettei inflaatio romahduta sateen arvoa. No, selväähän on, ettei mistään pilvestä pätäkkää tipu, mutta pienin järjestelyin homma käy.

Ketkäpäs muut kuin kiinalaiset päättivät panna toimeksi. Kyseessä oli Zhenjiangin kaupungissa toimivan Zhenjiang Xingyao Real Estate Development – kiinteistövälittäjän huhtikuun viimeisenä järjestämästä mainostempauksesta, jossa kauniit naiset heittivät rahaa kansalle kuumailmapallosta käsin. Paikalle oli seteleitä kahmimaan kertynyt väkeä tuhatmäärin. Kovan tuulen vuoksi tempaus jouduttiin keskeyttämään, jolloin naiset siirtyivät syytämään rahaa parvekkeelta.

Operaatio meni kuitenkin hieman pieleen, sillä kun seteleitä alkoi leijailla, unohtui kaikki muu. Kaksitoista ihmistä loukkaantui kun kansa säntäsi silmät seisoen valuutan perään ja ohimennessään talloi alleen kaiken vastaantulevan. Ruhjeita tuli ja luita murtui kun varainsiirtoa tehtiin kerrankin suoraan.

Ihmekös tuo, kun oikein seteleitä jaettiin. Vastaava ilmiö nähtin pienemmässä mittakaavassa Kuopiossakin, kun Anti-festivaalin yhteydessä pari vuotta sitten jaettiin pikkukolikoita. Itse taiteilijakin ällistyi savolaisten intoa, sillä monet olivat varautuneet paikalle ämpäreiden ja kauhojen kanssa. ”Sillä lailla”, sanoi artisti kun apurahan sai.

Kevään merkit

Kevät on tullut, ja talvella valtaisiksi kohonneet kinokset ovat suhisten sulaneet vedeksi maaperään. Syksyn ja talven jäljiltä hiekoitushiekkoja ja koiranjätöksiä kasaillaan ja kärrätään kaatopaikoille. Allergiset saavat ensioireitaan ja katupöly vaivaa vaikka ei olisi allergiaakaan.

Edellälueteltujen ohella varmimpia kevään merkkejä on myös tietyn kansanosan jalkautuminen katukuvaan ja pihoille. Pakkastalven tiukasti kasarmeissaan pysytellyt päihdeväki lähtee ilmojen lämmetessä ulkoilmaan sekin, reppu selässä ja askel joustavasti notkahdellen. Aamupäivästä kujilla kaikuvat huumoripuheet, illemmalla äristään ja heilutellaan nyrkkiä.

Päivänä muutamana satuin vilkaisemaan kahvinkeiton lomassa kerrostalokämppäni ikkunasta kummallisen seurueen matkantekoa. Nelihenkinen sakki oli heti aamutuimaan selvästikin viihtymismielessä liikenteessä, nähtävästi jo kestoluontoisesti.

Äkkiä retkue seisahtui, ja oletin repusta kaivettavan evästä. Eipä suinkaan, Maslowin tarvehierarkia ei ollut vielä sillä kohdalla. Seurueen vanhin setä kaivoi keskellä katua sepaluksensa auki ja lorotteli ainakin puoli sixpäkillistä siihen paikkaan. Hetken päästä toinen veijari teki saman tempun.

Jos puliukko kusee, ei se maailmaa lopultakaan kaada, mutta seurueen koostumus kylläkin. Kahden ikäpulin seurana oli nimittäin kaksi nuorukaista, iältään n.16-18vuotta, joiden luontevampi paikka olisi ollut Taitaja-kisojen hulinassa eikä aamutuiman kaljaporukassa. Mikä pahinta, myös poikien askel heitti samaan tapaan kuin tutoreillaan.

Kun nelikko lähti jatkamaan matkaa, nurkalta eteni kärryineen myös ilmaisjakelulehtiä jakava nuorukainen. Tummaihoinen kaveri oli selvästikin maahanmuuttaja tai ainakin maahanmuuttajan lapsi. Hän oli töissä, pienipalkkaisessa tosin, mutta työssä kuitenkin. Hetken mietin, kummalla on enemmän rahaa käytössään – kaljareppua lataavalla tukitenulla vai minimipalkalla kärryä työntävällä lehdenjakajalla?

Maahanmuuttopolitiikan ympärillä tarinoidaan antaumuksella, ikään kuin se olisi valtakunnan varsinainen kipupiste. Samaan aikaan tapahtuu voimakasta maastamuuttoa, jonka ansiosta muille maille ostetaan niin parhaiten koulutetut kansalaiset kuin kannattavimmat liiketoimetkin. Niistä, jota eivät maasta muuta, uhkaa yhä useampaa syrjäytyminen ja työkyvyttömyys. Ja samaan aikaan kun puliremmin lenkkarit vippaisevat kohti puistojen penkkejä ja lehdenjakaja kiihdyttää askeleitaan, hautoo joku jossain Ulvilassa natsipuolueen perustamista. Kuten eräs poliitikko kerran nasevasti sanoi: siitä on lähdettävä että tähän on tultu.