Sisukkaasti sitkutellen

Radiossa soi varsin tiuhaan eräs kappale, jonka esittäjä ja oikea nimi on jäänyt minulle hämärän peittoon, toisin kuin biisin ydinsanoma. Siinä sitkutellaan. Vaikka kappale onkin eräs viime vuosien ärsyttävimmistä, on siinä, jos hieman malttaa hengästää ja miettiä, ajattelemisen aihetta. Ettenkö vain itsekin ole sitkuttelija?

Sitkuttelu on sitä, että eletään aina vain huomista, ensi kuuta, kesälomaa tai eläkepäiviä. ”Sitku on kesäloma niin mä kuule relaan. Sitku jään eläkkeelle, alan toteuttaa itseäni.” Niinpä, sitten kun.

Kuinkahan moni on ehtinyt kellistyä viimeiselle leposijalle vuosikymmeniä sitkuteltuaan? Olen nähnyt aivan liian monta tapausta lähietäisyydeltä, jolloin sitkuttelu onkin yhtäkkiä vaihtunut voekutteluksi. ”Voe kun oes nuorempana älynnä tehhä sillä laella, niin oespa nyt erj laella.” Siinäpä se elämä vilahtaa nopeasti sitkutellen kohti voekuttelua.

Voi olla liikaa vaadittu ja turhan hurskas toive, mutta suotaneen se edes omalle kohdalle. Jospa vähitellen oppisikin elämään aina tämänhetkisen elämän parasta päivää. Hetkeä, jossa omissa käsissä oleva nykyisyys voittaa menetetyn menneen ja vielä ulottumattomissa olevan epävarman tulevaisuuden. Kannattaa elää hymyillen juuri nyt, sillä kas, elämä taitaa olla kuin tv-sarja. Esitys voi katketa muutamaan jaksoon ja uusia tuotantokausia ei kannata odotella.

Koulukiusaaminen on lapsuuden painajainen

Koulukiusaaminen on vähin erin alkanut saada julkisuutta. Aina sitä on ollut, mutta valitettavan kauan ongelmaa on, jos ei suorastaan vähätelty, kuitenkin hyssytelty ja vaiettu näkymättömiin. Kun lopulta riittävän moni sairastuu fyysisesti tai psyykkisesti, alkaa yleinen riesa saada kasvot.

Aikuisen silmin lasten ja nuorten puuhastelut näyttävät usein harmittomalta nahistelulta. Se, mihin aikuisen pitäisi nopeasti ja jämäkästi puuttua, on hankalasti tunnistettavaa. Painivatko pojat liikunnan tarvettaan tyydyttääkseen vai onko käynnissä heikomman lumittaminen? Onko tuolla nurkassa käynnissä raaka sakinhivutus vai pelkkä hurtti huumori? Miten saada oikeaa tietoa, kun asianosaisten suut ovat tukitut?

YouTubessa liikkuu australialainen video, jossa pikkupoika muksii ja läpsii isompaa mutta lihavaa poikaa. Lopulta kiusatun pinna katkeaa ja hän rätkäyttää rääkkääjänsä pihakiveykseen niin että luut rutisevat. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Olisi suuri kiusaus väittää että juuri noin, kiusaajaa turpaan vaan. Silti jäin miettimään toimiiko moinen vain videolla, joka sekin saattoi olla lavastettu. Tuli mieleen mikä olisi filmin jatko suomalaisen koulun pihalla. Pahimmillaan kiusaajan jengi olisi potkinut pinnansa polttaneen henkihieveriin, parhaimmillaan räkytys olisi loppunut siihen.

Mikä tekee kiusaajan, mistä aineksista kootaan kiusattava? Kiusattavaksi pääsee hidas oppilas, hikipinko, hiljainen, suulas, pitkä, lyhyt ja täysin normimittainen. Vanhempien poliittinen tai uskonnollinen suuntautuneisuus riittää, saati tulo jostain muualta kesken lukukauden. Mikä pahinta, ylivilkkaus, puhevika, fyysinen vamma tai puute, nekin saavat ihmisen julmuuden puhkeamaan. Kiusaajaksi altis yksilö vaikuteherkkine viiteryhmineen, suomeksi sanottuna rääkkääjä ja sen porukka, löytää aina kohteen. Jos ei muualta, niin lopulta vaikka omasta joukostaan.

Toivon sydämestäni että koulukiusaaminen saisi edelleen lisää huomiota ja sen seuraukset ymmärrettäisiin. Kuinka moni lahjakkuus nujertuu jo koulun pihan nurkkaan, kuinka moni kiusaaja porskuttaa pelkkää röyhkeyttään ties mihin virkoihin ja jatkaa lapsuudessa opitulla toimintamallilla aikuisenakin? Onko meillä kehittymässä toimivia välineitä kamppailussa hyvän lapsuuden puolesta vai täytyykö edelleenkin luottaa siihen primitiiviseen käsitykseen että mikä ei tapa, se vahvistaa. Liian moni nuori on jäänyt ja jää tänäkin vuonna vahvistumatta.

Mummoenergiaa?

Jos ei ole lapsilla ja nuorilla erityisen helppoa nykymaailmassa, ei vanhustenkaan elo taida enää olla niin rauhaisaa kellettelyä kuin entivanhaan. Nykyään on seksi ja erotiikka lyönyt niin läpi, ettei niistä taida päästä edes eläkkeelle. Intohimo ryöhää, vaikka mittarissa alkaa olla sata. Näin ainakin Floridassa mennä viikolla.

92-vuotias rouva Helen Staudinger meni kylästelemään 53-vuotiaan naapurinmiehen luo ja alkoi vongata pusua. Kumma kyllä, äijänketkula luisteli asiasta ja väitti jo seurustelevansa. Kokenut silmä tunnistaa aina luikurin ja niinpä Helen poltti päreensä, noukki pihamaalla käsilaukusta puoliautomaattipostoolin ja antoi palaa.

Ihmisuhreilta säästyttiin, mutta pusupihtarin torpasta meni ikkuna kun 25% ammutuista kudeista osui maaliinsa. Poliisin kuulusteluissa mies kertoi mummon uhanneen jo pirtissä että kohta kuulaa lentää jos ei turpa ala olla pikapuoliin tötteröllä.

Mitä opimme tästä? Ikärasismi pois yhteiskunnasta, ei kannata riskeerata aseistautuneen mummon kanssa ja on siinä tiukannapakassa aselaissa ehkä lopulta jotain hyvääkin.