Joillakin onnellisilla kesäloma tai edes osa siitä on vielä edessäpäin. Itselläni varsinainen loma on takana. Varsinainen siksi, että kyseessä oli ensimmäinen täysin yhtenäinen lomajakso kymmeneen vuoteen ilman minkäänlaista työaskarta. Mutta jos joku luulee tällaisen loman minun kohdallani tarkoittaneen loikoilua rannalla dekkaria lukien, ilman kalenterimerkintöjä, erehtyy raskaasti. Kuukauden sisään ehti syyskauden avaus-Poimurin tarpeet saada kasaan vallan hyvin…
Savon kesätapahtumat voimissaan
Suomen kesä on tapahtumia täynnä. Ilokseni sain huomata savolaisten kesämenojen pitävän edelleen asemansa ja jopa parantavan tahtiaan. Rauhalahden jätkänkämpällä tunnelma oli juhannuksena mainio. Perinteinen ohjelma: kokko, tukkilaiset, taikuri, karaoke ja kotimainen suosikkiartisti (tällä kertaa Frederik), toimi kuten pitikin. Eukonkannon MM-kisat on muodostunut pikkuhiljaa todelliseksi brändiksi, jonka arvo taitaa olla kansainvälisesti jopa suurempi kuin omassa maassa. Maailmalla hyväntuulinen urheilutapahtuma herättää pelkästään positiivista kiinnostusta, meillä riittää yhä niitä, joiden mielestä ”akankantoja sun muita hullutuksia” saa hävetä. Perinteisesti Eukonkannoista matka käy Kuopion Viinijuhlille, niin nytkin. Viikon tarjonnasta jäi erityisen positiivisena mieleen Marco Hietalan ja Kristiina Braskin loistavat suoritukset kaupunginorkesterin ja kapellimestarinsa Atso Almilan kanssa, jotka illan päätteeksi jatkuivat vielä Henkassakin…
Ysti otti kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti majansa Alapitkältä Siilinjärvelle ja samalla tuli uusi nimikin, Siilifolk. Ratkaisu taisi olla oikea, sillä Siilinjärvellä ite-taiteen ja kansanmusiikin viikko keräsi moninkertaisen määrän yleisöä, vaikka kaikkien edellisten Ystien kävijät ynnättäisiin yhteen. Tästä tuloksesta on hyvä jatkaa.
Suonenjoen Mansikkakarnevaalit on sekin omanlaisensa tavaramerkki ja kun vielä jatkaa matkaa mansikkapitäjästä yhden asemavälin, tulee Pieksämäelle. Lähes jokakesäiseksi käyntipaikaksi on kehkeytynyt paikallinen festivaali Savonsolmu Beach & Blues Party. Monipuolisen rootsmusiikkikattauksen lisäksi tapahtumassa kiehtoo sen pitopaikkana toimiva hotelli, jonka betoniset seinät ja 70-lukulaiset yksityiskohdat vievät nostalgiaan taipuvaisen musaturistin suoraan haisaappaiden aikaan.
Jos Savonsolmu on tyylikästä retroa, löytyy vielä aitoa nuhjuakin. Keitele Jazzien yhteydessä majoituin erääseen keskisuomalaiseen maakuntahotelliin ja ainakin siivouspartiolla olisi katseessaan tarkennettavaa. Vuoteen vieressä lojui tyhjä lonkerotölkki ja suihkun lattialla märkä pyyhe. Eteisnarikan seinällä komeili kuitenkin diplomi: vuoden yrittäjä 1986. Pienellä remontilla kyseisestä kohteesta saisi oivan nostalgiakohteen.
Äänekosken reissu meni muutenkin retrohengessä. Jyväskylästä jatsareita kuskasi vanha kunnon lättähattu, ruokateltassa istui ”pikkujättiläinen” itse ja lavalla meuhkasi Arthur Brown, joka yhä odottaa uutta hittiä vuoden 1968 Fire-biisin jatkoksi. Summa summarum, hyvä oli meininki ja ensi vuonna kuka ties uudelleen.
Viimeisellä lomaviikolla oli ohjelmassa vierailu Peräseinäjoen observatoriossa, Seinäjoen Törnävän kesäteatterin ”Siunattu hulluus” ja Kevyt Olo –viikonloppu Iisalmessa. Kun Juhani Aho täyttää 150 vuotta, kaupunki 120 vuotta ja itse tapahtumakin 10 vuotta, oli aihetta juhlaan. Alkuvuosien pienimuotoisesta torikokoontumisesta on kehittynyt kolmipäiväinen tapahtumaviikonloppu, jolle tuntuu monipuolisuu-dessaan olevan tilausta. Ainakin lauantaipäivän juhlakonsertissa torilla ja baarien iltakeikoilla yleisöä oli suorastaan tungokseksi asti. Jos näin kuopiolaisena kuvittelin pakenevani RockCockin ruuhkia Ylä-Savoon, laskin hieman väärin. Kansaa oli kasoittain ja tuttuja tuntui olevan puolet. Kun illan päätteeksi luikautin Tuoppikellarin karaokessa ”Bensaa suonissa”, kuvasti se oivallisesti loman kiivasta tahtia.
Ei näkynyt tulppaaneja
Ei sillä hyvä että kotimaan kyökkäjäisiä piti kiertää väkkärän lailla, yksi lenkki meni vieraillekin maille. Legendaarinen Black Crowes ei myötäänsä näillä mailla kiertele, harvemmin koko Euroopassa, joten Amsterdamin klubikeikalle liput tuli varattua jo talvella. Ja kyllä kannatti, sillä vanhaan kirkkoon laadittu legendaarinen Paradiso-klubi veti molempina iltoina 1200 henkeä ja taisi jäädä joku jonoonkin.
Amsterdam on erikoinen kaupunki. Kun rautatieasemalta astuu kaupungin vilinään, on ensimmäinen äänikuva polkupyörän soittokellon ääni. Amsterdamissa on pyörä pätevä kulkupeli, ja sitä kanavien kaupungissa kyllä käytetäänkin. Puukenkien kolinaa sen sijaan ei kuule, eikä kukaan ole tulppaaneissa turvallaan vanhaa lauluväännöstä lainatakseni. Vapaamielisyydestään tunnetussa kaupungissa meno ja meininki on varsin leppoisaa ja siivoa – varsinaisia humalaisia näki kappaleittain lukien paljon vähemmän kuin koti-Kuopion torin laidalla tai puistossa.
Ikävä kyllä tämä Amsterdamin reissu taisi jäädä näppäryydessään historialliseksi. Viime viikolla Air Baltic päätti yhtäkkiä lopettaa Kuopion lentonsa. Harmin paikka.
……………………………………………………………………………………………………..
Lopuksi: tulipahan kokeiltua tällaistakin lomataktiikkaa, eli mukaan vaan kaikkeen mielenkiintoiseen. Siinä mielessä onnistui että paljon tuli virikkeitä ja elämyksiä, toisaalta mynkään meni kun paljon jäi käymättäkin ja hirmuinen ajaminen, junailu ja lentäminen stressaa lopulta sekin.
Mukava palata seuraanne, arvon lukijani. Kuten arvannette, moinen lomahölläkkä pistää viiman käymään rahapussinkin liepeillä siihen malliin että syksyn, talven ja kevään saa taas kirjoitella ja keikkailla ahkerasti ennen kuin taas lomalaidun kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti