Aivan ensimmäiseksi toivotan oikein hyvää alkanutta vuotta 2011 kaikille lukijoille! Viime vuoden tapaan tällä Poimuri-sivulla tullaan pähkäilemään maailman tapahtumia savolaisesta näkövinkkelistä, useimmiten pilke silmäkulmassa ja kieli jommassa kummassa poskessa. Tuskinpa kuluvan vuoden tapahtumia pystyy seuraamaan sen vakavammalla naamalla kuin edellisenkään. Välillä tulee purskahtamaan nauru, joskus lykkää tippaa linssiin, mutta sehän jos mikä kuuluu asiaan. Elämää pitää tarkastella hieman laajemmasta perspektiivistä, sanoi jo itse Veikko Huovinen aikoinaan, ja siinäpä meille tavallisen putkinäon haltijoille haastetta riittääkin.
……………………………………………………………………….
Suorastaan veitikkamaiselta tarinalta vaikuttaa äskettäin Oulussa tapahtunut dramaattinen pako. Loppiaisena livahti omille teilleen kakadu-papukaija, jonka erityistuntomerkkinä on roisi kielenkäyttö. Lintu noituu ihan selvällä suomenkielellä ja suosii erityisesti kielessämme suorastaan välimerkin asemaan noussutta, v-alkuista sanaa.
Paikallisen Kaleva-lehden yleisönosastolla joku keksi ilmaista huolensa, ettei lintu-poloinen vain lentäisi Toppilaan tai Rajakylään. Sieltä sitä olisi kuulemma hankala erottaa alkuasukkaista.
Kiroilevalla kakadulla olisi Kuopiossa montakin hyvää piilopaikkaa, mutta torin laita ja Sokoksen kongin tietämä olisi ykkösvalinta. Torityömaata kurkistelee aidan raosta päivittäin monta vanhan mallin karvahattuun sonnustautunutta kiroilijaa ja kongissa et nuorison seassa v:tä hokemalla erotu, et sitten millään.
……………………………………………………………………….
Mielenkiintoista keskustelua on käyty Matti Vanhasta ja Jyrki Kataista netissä uhkailleen saamasta vapauttavasta päätöksestä. Astrid Thorsin uhkailija puolestaan pääsi sakkojen maksuun. Poliisikin kommentoi vapauttavaa päätöstä huolestuttavaksi - onko nyt tie auki vapaaseen nettikirjoitteluun sisällöstä piittaamatta?
Syyteraja rikkoutuu, jos suoraan yllyttää tai kehottaa rikokseen tai itse ilmoittaa yksityiskohtaisesti milloin pamahtaa. Edellinen uhkailija rupatteli keskusteluissa spekuloiden: ”mitähän jos joku menisi räjähteen kanssa eduskuntaan, millaistahan olisi käyttää konekivääriä” jne. Thors-tapauksessa perustettiin naamakirjaan varta vasten ryhmä: ”Istun mielelläni muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta”. Selvä ero jutuilla siis kuitenkin oli - aivan kuin maitolaiturilla aikoinaan kylän miesten kesken. On eroa siinä jos jätkäporukka kyykkytupakilla istuessaan miettii, että olis kirveellä töitä, ja toisena päivänä joku liimaa laiturin seinään julisteen: ”Tästä lähden tappamaan ministeri Matikaista, tykkää sinäkin ja lähde mukaan”.
Nettikommunikointi muistuttaa koko ajan enemmän normaalia puheviestintää. Keskustelupalstoilla ollaan ajoittain enemmän online kuin vähäpuheisena päivänä keskellä toria kaverin kanssa. Sivuille lähtee tekstiä, jota ennen lasketeltiin lähinnä saunan lauteilla tai päissään baaritiskillä. Välineen helppous madaltaa aina rajaa tiettyyn pisteeseen asti. Silti sitä ei tule hyväksyä perusteeksi mille tahansa törkeydelle: ”ei ne ministerit oikeasti pelänny ku netissä nyt on kaikenlaista”.
Internet on loistava väline tiedonhankintaan ja sujuvaan vuorovaikutukseen. Juuri siksi sillä tulee olla samat rajat kuin muullakin ihmisten keskeisellä viestinnällä. On sääli jos netti tipahtaa imagoltaan jonkinlaiseksi henkiseksi viemäriksi ja kasautuneiden paineiden varoventtiiliksi.
……………………………………………………………………………
Mainonta ja markkinointi ovat joillekin kuluttajille pelkkiä kirosanoja, mutta yhtä kaikki ne ovat läsnä nykyelämässä, halusimmepa tai emme. Mainoksia on sielläkin, missä emme niitä näe. Markkinointipuhetta tulee tekstissä, jota emme sellaiseksi miellä. Jopa hajujen ja tuoksujen maailma on jo valjastettu myyntiä edistämään. Perusilmoitus printtimediassa alkaa olla klassisuudessaan trendikäs.
Toista oli sata vuotta sitten. Suureksi ilokseni sain kunnian löytää kirpputorilta joulun alla Suomen Urheilulehden sidotun vuosikerran vuodelta 1912, Tukholman olympiavuodelta. Yllätyksekseni urheilua koskevat tekstit ovat verrattoman tylsää ja kuivaa jorinaa, mutta annahan olla kun tutustuu sen ajan mainoksiin! Jopa alkaa lyyti kirjoittaa.
Ilmoituksissa mennään suoraan asiaan. ”Urheilijat! Jos haluatte voimistua, niin käyttäkää A.Liljefors´in hyväksi tunnetuita makkaroita!”.
”Mitä iloa on kenellekään kauniisti kehittyneestä vartalosta, jos se on verhottu rumasti tehtyihin vaatteisiin. Siksi tulee jokaisen urheilijan tilata ilmava ja käypä puku K.J.Sepiltä Pohj.Esplanaadinkatu 39”.
”Urheiliat huom.! Hotel Rauha, Viipuri, suositellaan. Raittius ravintola. Huoneita 2 markasta korkeampiin hintoihin. Hyvä ja halpa ruoka.”
Lehti mainostaa itse itseään seuraavasti: ”Suomen urheilijain äänenkannattaja ja senvuoksi jokaisen voimailijan tilattava. Vähäväkiset voivat muodostaa lukurenkaan.”
Siinäpä se. Mitä, kenelle ja miksi – näihin kysymyksiin pyrittiin vastaamaan jo tuolloin. Kun syö makkaraa niin voimaa tulee ja urheilija ei tarvitse muuta kuin ”raittius ravintolan” palveluita. Nykyajan ihmisen tarpeet tuntuvat olevan huomattavasti monimutkaisemmat ja niin toki ovat konstitkin joilla meihin vaikutetaan. Valitettavasti, sanoo vanha nostalgikko.
………………………………………………………………………………..
Lopuksi vielä yksi kiintoisa tiedeuutinen. Pitkän tutkimisen jälkeen on saatu täin evoluutiota selvitettyä sen verran, että vaatetäi alkoi erottua muista täistä noin 170 000 vuotta sitten. Entäs sitten? No sitäpä vain että ei voi olla vaatetäitä ilman vaatteita, joten sen verran on aikaa siitä juhlallisesta hetkestä kun Homo Sapiens, tai liekö joku lähisukulainen, hoksasi että ei tämä sivistys pylly paljaana vilkkuen etene. Ryysyt niskaan ja kohti Eurooppaa. Ja sillä tiellä ollaan edelleen, ainakin valtaosa kansakunnista.
………………………………………………………………………………
